Viime viikot on menneet todella synkissä tunnelmissa. Syysloman jälkeen palattiin perus kouluarkeen ja navetta- ja tallivuoroihin. Navetan päälle on laskeutunut todella mustaakin mustempi pilvi. Lehmille on jostain tullut Schmallenberg-virus (SBV). Virus aiheuttaa naudalle, vuohille ja lampialle synnynnäisiä epämuodostumia ja keskenmenoja, jopa kuolleita vasikoita, kuten meillä on käynyt. Suurinosa syntyneistä vasikoista tällä hetkellä on ollut ennenaikaisesti syntyneitä ja kovin pieniä raukkoja. Luultavasti tälläisella vasikalla elimet eivät ole kehittyneet tarpeeksi eikä ne jaksaa siten elää. Surullista. Myös lampailla on syntynyt kuolleita karitsoita, mutta vielä ei ole varmaa onko virus ehtinyt jo sinnekin päin. Onneksi virus on sen sorttinen että maidon tuotanto tai itse lehmä ei siitä kärsi, ja saa immuunin virukselle sen sairastettuaan. Silti, vasikoiden kuoleminen ja niiden sairastelu saa sydämen särkymään. Joka kerta.

Tänään koulupäivä oli aika raskas muutenkin. Eilen mtv3 esitti 45 minuuttia- ohjelmassa oikeutta eläimille- järjestön uudet salakuvat muutamilta maatiloilta joissa on tapahtunut rankkaa eläintenhoidon laiminlyöntiä. Aktivistit olivat yöllä murtautuneet tiloille ja ottaneet salaa kuvia sikaloista, kanaloista ja navetoista. Osa kuvista oli aivan järkyttäviä. Tuntui todella pahalta katsoa kärsiviä eläimiä kun itse juuri tällä ammatinvalinnalla haluan siihen vaikuttaa ja varmistua ettei enää yksikään eläin kärsi turhaan, jos se on musta kiinni. Kyyneleet tulivat silmiin kun katsoin kuvia tuskaisista, ahdistuneista ja sairaista eläimistä järkyttävissä oloissa. Samalla tuntui todella pahalta Suomen maatilojen puolesta. Suurinosa tiloista on tarkkaan tarkasettuja, hyviä tiloja, joissa eläinten hyvinvointi on tärkeintä. Sairas tai onneton eläin kun ei tuota, se ei ole tilalle kannattavaa. Muualla maailmassa (ja pienessä osassa myös Suomea) tiloilla on todella jsurkeat olosuhteet enkä ikinä halua sitä omalla toiminnallani edistää. Kuitenkin ne tilat ja eläimet, jotka täyttävät kaikki säädökset, joissa huolehditaan eläinten hyvinvoinnista ja niiden onnellisesta elämästä, liikunnasta, virikkeistä ja lajinomaisesta käyttäytymisestä, saavat mun tuen puolelleen, sillä tälläiset kohut vievät maineen myös niiltä hyviltä tiloilta. Missä on kuvat esimerkkiyksilöistä? Luomutiloista ja pihatoista? Missä on lehtiartikkelit suomalaisesta rehusta, jonka takia eläimille ei tarvitse syöttää ennalta ehkäseviä antibiootteja, kuten muualla maailmassa tehdään? Jokaiseen eläimen hoitoon liittyy vastuunsa ja se on kannettava parhaalla mahdollisella tavalla. Eläimet ovat riippuvaisia ihmisistä ja niiden hoidosta, varsinkin siis lemmikit ja tuotantoeläimet. Sen takia olen täällä koulussa, että joskus olisin mahdollisimman hyvä hoitaja eläimille. Mutta miksi näin on käynyt, että vielä joillain tiloilla olosuhteet ovat niin kauheat ja eläimet joutuvat kärsimään? Olisiko syytä osoitella päättäjiä ja KULUTTAJIA?? halutaan halpaa lihaa, onnellista lihaa, mutta ei olla valmiita tekemään sen eteen mitään. Facebookissa sitä itketään ja surkutellaan, mutta jos ono mahdollisuus valita luomuliha tai lähteä ajamaan asiaa päättäjien eteen, rahoittajien eteen, ollaan hiljaa.

Ihan ensimmäinen lehmän lypsyni

Ensimmäisten lypsyjen jälkeen, niin lehmän kuin vuohenkin lypsyn jälkeen, tuntui, että olenkohan oikealla alalla ollenkaan, satutan vielä näitä eläimiä. Mutta tässäkin asiassa, harjoitus tekee mestarin ja mitä enenmmän sitä tein, huomasin kuinka eläimen lukutaito harjaantuu. Koirien kouluttaminen ja niiden kanssa eläminen on opettanut todella paljon siitä kuinka eläinten kanssa käyttäydytään ja toimitaan, kuinka ollaan rauhallisia ja luetaan sitä eläintä: milloin sitä ahdistaa, tai hermostuttaa. Milloin se on kipeä tai haluaa olla omissa oloissan. Ja ehdottomasti myös sen milloin se on onnellinen ja nauttii. Joistan lehmistä oikein huomaa lypsyn aikana kuinka olo huojenee ja lehmä rauhottuu. Saman huomasin lampaan kerinnän jälkeen. Sama efekti kuin ihmisellä hieronnan, kampaajan tai kunnon kaverin kanssa maailman parannus-istunnon jälkeen. Joten esim. lypsy ei satu lehmään jos sen tekee oikein, se ei ole rääkkäystä, kuten joku on mulle viisaasti kertonut kun olen kertonut opiskelevani eläintenhoitajaksi. Se helpottaa lehmän oloa suunnattomasti ja on välttämätön lehmän kannalta.

Koululla, meillä jokainen lehmä tunnetaan nimeltä. Jokainen saa yksilöllistä hoitoa ja ruokintaa, jopa lypsy tapahtuu lehmän tarpeita mukaillen. Navetan vanhin ja eniten lypsävä Ruusa saa olla omassa prinsessakarsinassaan, koska on navettaväen suosikki. Vanhalla mammalla alkaa jalkoihin jo hieman särkeä, niin erikoiskohtelu on paikallaan. Myös takajalkojen alle laitetaan korokkeet, jotta mammaralla olisi mahdollisimman hyvä olla lypsyn aikana. Vasikat ovat lämpölamppujen alla, eläinlääkäreiden tarkastamia ja ihania pikkusia kirmailevia onnellisia vasikoita (-miinus virusvasikat mutta se on asia erikseen). Joka päivä lehmät ja hiehot pääsevät ulos jalottelemaan ja jokaista tarkastellaan että varmasti kaikki on hyvin. Ruoka on laadukasta ja kesä nautiskellaan laitumella. Mitä muuta voisi toivoa? Sen, että lehmä vapautetaan luontoon? -30asteen pakkaseen? ilman lypsäjää? hankeen jököttämään? samaan metsään susien kanssa?

Ja onko kukaan ajatellut lemmikkiasiaa? Järkytyin suuresti esim kanalakuvista, joissa on 20 000 kanaa, eikä lainkaan tilaa liikkua tai mahdollisuutta toimittaa luontaisia toimintojaan. Mutta missä on aktivisti kun ihmisten kodit on pullollaan lemmikkikaneja pienissä häkeissä? Marsut, hiiret, käärmeet? Käärmeen tulisi päästä suoristumaan mahdollisimman usein täyteen mittaansa, ja päästä luikertelaan erilaisilla pinnoilla. Undulaattiparvia? Lain määrittelemä minimikoko yhdelle undulaatille on 0,31 neliömetriä, ja siitä aina 0,04 neliömetriä lisää per uusi undulaatti, riittääkö se oikeanlaiseen hyvään elämään?

 

Muutamat viikot tosiaan oon painiskellut näiden asioiden kanssa. Koulusta tullessa, kaksi maailman ihaninta hännänheiluttajaa juoksee vastaan ovelle ja rutistan niitä kovasti ja saan lämpimät naamapesut jotka saa unohtamaan kyyneleet. En vaihtais niitä mistään hinnasta. Ulos lähdetään pitkän koulupäivänkin jälkeen ja ollaan pitkään metsälenkillä ja nautitaan luonnosta. Illalla kaivetaan pakkasesta ihanat jäiset hirvenluuherkut ja rauhotutaan yhdessä telkkarin ääreen. Parasta ikinä <3