Pari viimeistä viikkoa on mennyt koulussa melkolailla traktoritunneilla. On peruuteltu ja ajettu eteenpäin, on kierretty tötsiä ja vaihdeltu vaihteita etanavauhdista jänikseen. JA toisinpäin. Sitten on peruuteltu vähän lisää ja taas ajettu eteenpäin. Ennen hiehojen ottamista sisälle, vietiin laitumelle iso vesivaunu tarktorilla, ja kaikki sujui ihan mallikkaasti. Mutta siis traktorilla on ajettu ja tuntuu että se alkaa tulla jo korvista ulos koko traktori. Koulun pihan on niin pieni, että alkaa jokainen nurkka jo tulla tutuksi. Olisi mahtavaa päästä tekemään traktorin kanssa kunnolla töitä, mutta ihan ymmärrettävistä syistä koulu ei tahdo päästää kahtakymmentä eläintenhoitajaopiskelijaa hurjastelemaan traktoreilla ihan minne tahansa. Eikä voida lähteä sittarilta hakemaan donitseja maantien kautta vaikka se niin kovasti houkuttelisikin. Meillä on koululla kolme erilaista traktoria eri vuosikymmeniltä, joten saa vähän vaihtelua ja oppii jokaisesta omat niksit että kuinka se traktori oikein käynnistyy. Tavoitteena on, että joku päivä saan käyntiin sen iso-appiukon 60-70 -luvun tarktorin joka mökin nurkalla könöttää!

Syksy tuli yllättäen. Autettiin puutarhapuolen opiskelijoita pikapikaan keräämään omenat puista pois ja samalla päästiin maistelemaan koulun omenia, vaikkakin salaa. Pakkohan niitä oli maistaa kun oli mahdollisuus. Ja kotona innostuin sitten tekemään vielä hillot ja soseet vanhempieni naapureiden omenista ja hyvää tuli. Nyt on pakkasessa niin omenasoseet kuin suppilovahverokastikkeet ja -muhennoksetkin. Syksy aiheutti koululla ja navetalla muutenkin erilaisia pikkuhommia kuten vanhan tupakkapaikan maalaamisen ja kunnostamisen pyörävarastoksi. Tykkään kyllä kun saadaan tehdä ihan konkreettisia pieniä korjaushommia ja maalausjuttuja, aitojen paikkauksia yms. Oon aina tykännyt tehdä itse käsillä ja muutenkin on mukava huomata, että itse osaa korjata ovenpielet tai kirskuvat saranat, repsottavat hyllyt ja vaihtaa lamput ja  eikä aina tarvitse pyytää apuja. Traktoritunneilla on hieman opeteltu myös käytännönläheisyyttä, mm traktorin ajoonlähtötarkastuksia eli öljyjen ja muiden nesteiden tarkastamista ja renkaiden täyttöä. Isä on opettanut samat hommat auton kanssa, joten se oli suht tuttua hommaa. Haluan että jos joskus autolla tai trktorilla jonnekin välille jään, niin ettei ihan ensimmäiseksi tulisi paniikkia ja soittoa isälle, vaan ehkä jopa saattaisin selvitä sieltä omin avuin takaisin sivistyksen pariin. On tärkeää osata huolehtia itsestään ja olla itsenäinen. 

Syksy toi myös hiehot sisälle.  Koko kesän laitumella olleet hiehot olivat sitä mieltä, että ei vielä tarvis sisälle tulla vaikka heinä olisikin jo ihan syötäväksi kelpaamatonta. Sisällä kun on niin kovin tylsää! Oli tehtävä erilaisia valmisteluja navetalla, mm nuorten vasikoiden kiinnilaittoa, jotta hiehot mahtuisivat kulkemaan omille paikoilleen. Oli hieman pelottavaa ja jännittävää keksiä erilaisia keinoja millä saat 150-200 -kiloisen vasikan pysymään paikoillaan, jotta voit laittaa kaulaimen ja kiinnittää koko vasikan parteen kiinni. Hyvin me siinä loppuen lopulta onnistuttiin, vaikka muutaman kerran omat varpaat jäivätkin alimmaisiksi vasikkalauman rynniessä pakoon. Mielenkiinnolla odotan työharjottelua tilalla jossa sonnit ovat 1400-kiloisia veijareita. Ruokapöydät oli pesty valmiiksi  ja muutenkin navetta laitettu siihen kuntoon, että hiehot pääsisivät talven viettoon. Seuraavaksi on ohjelmassa koko hiehoporukan karvaaminen eli ylimääräisen karvakerroksen trimmaaminen pois, koska sisällä sitä ei tarvita ja muutenkin eläin pysyy helpommin näin puhtaana.Talvi saa tulla.

Jännittävintä ehkä koko navettapuolella oli vasikan korvamerkinlaitto. Muutaman päivän vanhalle vasikalle täytyy laittaa korvamerkit molempiin korviin, jotta se tunnistettaisiin. Olin jo aikasemmin nähnyt kuinka ne laitetaan ja tätä asiaa jännitin aivan hirveästi. Mitä jos satutan vasikkaa? Mitä jos merkki menee väärään kohtaan tai en saa laitettua sitä ollenkaan? Aistiiko vasikka, että pelkään? Ei auttanut jäädä mietiskelemään, vaan ottaa sarvetonta sonnivasikkaa sarvista kiinni ja ryhtyä hommiiin. Onneksi tänä yksilö oli aivan ihana rauhallinen ja suht pieni, niin merkinlaitto onnistui melko hyvin. Puolen tunnin ajan vasikka arasteli hieman korvia, mutta lopulta päivän päätteeksi merkit oli jo unohdettu ja sovinto tehty. Taas oltiin kavereita. Tästä vasikasta tuli Kalle :)

 

Koulullamme ei tällä hetkellä ole hevosia, joten päätin lähteä lisäoppimaan hevosasiaa Vesilahdelle Hovin ratsutilalle. Hevospuoli kiinnostaa kovasti ja toivottavasti joskus pääsen töihin isolle tilalle ja hevostallille. Tämän kurssi aiheena oli terve hevonen. Pääasiassa käytiin läpi hevosen rokottamista, hammashuoltoa, loishäätöä, kengitystä ja yleistä asiaa ruokinnasta ja liikunnasta. Lopuksi opeteltiin tekemään kaviohaudetta ja haavan sitomista. Hovin ratustilalla on ongelmahevosia ja se puoli erityisesti kiinnosti kovasti. Jos vaan mahdollista, aion käydä mahdollisimman paljon kursseja eläinten ongelmakäyttäytymisestä ja joskus toivottavasti voisin toimia ongelmankouluttajana. Saa nähdä vielä mihin sitä päätyy :)

 

 

Viikot meni aika hujauksessa kun odotti syyslomaa! Siis syysloma! En muista milloin viimeksi olisin viettänyt syyslomaa! Ihan mahtavaa. Päätin, että kerrankin kun lomalla nyt ollaan niin sitten kanssa lomaillaan! Varasin ajan hierontaan ja kampaajalle ja lähdin maaseudulle viettämään oikein rauhallista ja rentouttavaa lomaa. Koirat mukaan tietysti, ne nauttivat aivan suunnattomasti kun saa juosta vapaana pihalla ja pelloilla. Puolessa välissä viikkkoa palasin Tampereelle takaisin ja kävin kuuntelemassa hyviä bändejä lost in music-tapahtumassa. Loma on ollut aivan ihana ja tuli kyllä tarpeeseen. Nyt täytyy vaan asennoitua maanantaina heräämään taas aikaisin kouluun ja pieneläinpuolen opiskeluihin. Luvassa käärmeitä ja chinchilloja! Ja loppuviikosta alkaviin navettavuoroihin (herätys 04.30!!) jolloin luvassa ensimmäinen lehmän lypsy! Jännän äärellä ollaan!