Samantien uudet opiskelija opettelemaan navettatyöntekijän arkea. Herätys 04.00 ja työvaatteet päälle.  Lehmän lypsäminen on ollut jännittävin asia tähän mennessä, koska en ole sitä koskaan koneella tehnyt. Edes pieneläinpuolella käärmeen pitely ei tuntunut missään, kun ajattelin vain että opinkohan ikinä lypsämään lehmää. Tällä navettavuorolla en siihen vastausta saanut sillä tehtäväkseni tuli kolmen päivän ajan huolehtia tallista, jossa asustelivat pässit, vuohet, uuhet ja kilit ja niiden lisäksi kanalan kunnossa pito. Sen jälkeen jos aikaa riittää, auttaisin navetan töissä.

Aamut alkoivat vuohien lypsämisellä kannukoneella. Alku oli haparoivaa, ja kannukoneen osat olivat hakoteillä, mutta loppuen lopulta 2 kertaa päivässä tapahtuva lypsy alkoi vihdoin sujua. Ensin laitettiin herkkuaruuat vuohille eteen ja ohjattiin vuohet paikoilleen, jonka jälkeen vetimien puhdistus ja alkusuihkeet. Sen jälkeen lypsykone kiinni. Hankalinta oli oppia tunnistamaan maidon loppuminen ajoissa, jotta ei tapahtuisi tyhjälypsyä. Vuohien lypsyn jälkeen oli eläinten ruokinta ja vanhojen rehujen poisto ja muutenkin yleinen katsaus siisteyteen. Juomakupit puhdistettiin ja katsottiin että kaikilla on hyvä olla. Kanalassa käyttin keräämässä munat ja laittamassa ruuat ja siisteys kuntoon. Tärkeintä oli myös eläinten tarkkailu, että kaikki on varmasti kunnossa, eikä esim. sairaita yksilöitä löydy.

Ylhäällä ensimmäinen kerintä.

Kun tallin työt oli tehty, lähdin auttamaan navetalle. Siivosin pienkuormaajalla lehmien ja sonnien ruokapöydät ja siirsin vanhat rehut uusien tieltä pois. Sen jälkeen uusi paali säilörehua Varmoliftin kyytiin ja uudet rehut lehmille. Pienille vasikoille ja lämmitettiin maitoa ja huolehdittiin niiden hyvinvoinnista.  Sonneille tarjottiin aamupalaksi täysrehua ja valkuaista ja roimasti rapsutuksia kaulan alta siistien parsien ja uusien turvekasojen kera. Myös laitumen aidan korjaus- ja siirtohommia oli tiedossa, ennen kuin lehmien oli aika päästä laitumelle päiväksi. Paras hetki aamunavetassa olikin kuin 40 päinen lehmälauma juoksee laitumella uusien ruokapaikkojen luokse. Takana aurinko on juuri noussut ja lehmät ovat onnellisia. Aivan loistava näky.

Kolme päivää navetalla ja samalla tunneilla käyminen tuntui suht raskaalta. 14 tuntisiksi venyneet päivät täynnä uutta tietoa oli melkosta haipakkaa. Mutta opin taatusti enemmän tästä alasta juurikin näin, käytönnön läheisesti tekemällä, kuin istumalla tunnilla ja lukien saman kirjasta. Navetalla on loistavat ja pitkäpinnaiset työntekijät, jotka jaksoivat opettaa aina uudestaan ja uudestaan vaikka itsellä alkoi usko loppua. Kolmantena päivänä huomasin, että keskittymiskyky oli aika nollassa ja ja väsymys painoi pahasti. Silti seuraavassa navettavuorossa olen taas hieman viisaampi.

Iltanavettavuoro koostui iltalypsystä ja eläintenhyvin voinnista huolehtimisesta. Huoli on kova pienestä vasikasta joka on jo muutaman kuukauden ikäinen, mutta painaa silti vain 25kg. terve vasikka syntyessään voi painaa noin 30-40kg. Vasikkaa täytyy seurailla ja syöttää maitoa monta kertaa päivässä ja katsoa että sillä on paljon rehua ja hyviä heiniä syötäväksi. Toivotaan, että pikkuinen siitä vielä tervehtyy.

Toimin portsarina koko lehmälaumalle, jotka olivat menossa kovaa vauhtia syömään iltarehujansa. Oli mahtava tunne kun omilla liikkielläni ja sanoillani sai lauman liikkumaan. Myös maitobaari oli auki, jolloin ihmiset saivat tulla ostamaan tilan maitoa omiin kannuihinsa. Yksi oli kassalla ja kaksi hoiti kannujen täyttämisen. Jotain siinä on kun myy omaa lypsämää vuohen maitoja ja itse keräämiä kanojen munia. Ylpeys iskee :)