Matka eläinten hoitajaksi on alkanut. Koulu alkoi 12.8 ja nyt on ensimmäiset ihka oikeat navettavuorotkin takana. Aika on mennyt nopeasti, jo kuukausi takana. Mitä tämä kuukausi on pitänyt sisällään?

Aloitetaanpa nyt ihan aluksi siitä että kuinka olen tähän pisteeseen päätynyt. Olen 27-vuotias eläinystävä pieneltä paikkakunnalta nimeltä Halli. Koko pienen ikäni olen ollut eläinten kanssa tekemississä ja kasvanut maaseudulla. Vanhemmiten eläinten oikeudet ja eläinten hyvinvointi on tullut todella tärkeäksi. Jo yläasteella halusin lähteä lukemaan eläintenhoitoalaa, mutta silloin haaveet omasta pieneläinhoitolasta lytättiin ja automaattisesti yli 8,0 keskiarvoa todistuksissaan kantavat oppilaat laitettiin lukion penkille. Lukio oli hyvää itsetutkiskelun aikaa, mutta vaikeaa opiskelijana, koska kirjojen pänttäys ei ikinä ole ollut mun juttu. Olen enemmänkin aina ollut käytännön läheinen ihminen ja oppinut tekemällä, niin ne virheet kuin myös onnistumisetkin. Sen jälkeen pidin muutaman vuodenyaukoa opiskelusta, ja ajauduin asiakaspalvelualan töihin. Siitä jotenkin innostuneena, lähdin ammattikouluun lukemaan hiusalanperustutkintoa ja perustin myös oman toiminimen. Kolmen vuoden ajan pyöritin omaa tuolia ja tein parturi-kampaajan töitä. Silti haaveilin aina omasta tilasta ja omista eläimistä, lemmikeistä. Jossain vaiheessa tuli muutto Tampereelle, jolloin sain viimeisen sysäyksen siihen, että nyt olisi viimein aika toimia ja lähteä havittelemaan niitä unelmia. Hakupaperit Ahlmanille lähti samantien. Vuoden päivät tein baarimikon hommia ihanassa pikkupubissa Sääksjärvellä, ja asiakkaista tuli hyviä ystäviäni. Kun lopulta sain tiedon kouluunpääsystäni, olin niin onnellinen vaikka työstäni tykkäsinkin kovasti. Olin askeleen lähempänä taas unelmaani omasta hoitolasta. Kesä meni tehdessä ennakkotehtävää, 45 kasvin kansiota.

Koulu alkoi tosiaan elokuun puolessa välissä. Alkupäivät meni aikamoisessa hulinassa, ja kaikki oli kovin uutta. Parasta oli se, että samantien laitettiin opiskelijat käytännön hommiin, ja käytiin tutustumassa eläimiin. Luokkakaverit olivat kaikki täysin uusia ja toisilleen vieraita. Parasta meidän luokassa on se ihmisten kirjo. Ikäjakauma on suuri ja persoonia löytyy joka lähtöön. Kun löytyy paljon erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia, tuntuu, että oppiikin asioista huomattavasti enemmän.

Ensimmäiset käytännön tunnit pitivät sisällään lypsyn harjoittelua. Otettiin harjoitusutareet, jotka pestiin ja joihin harjoiteltiin lypsykoneen kiinnittämistä. Myös maitohuoneet ja yleiset navetan työt tulivat heti tututuiksi. Työkoneet, Avant ja rehujen jako-kone Varmo lift saivat samantien kyytiä. Vain henkilöautoa ajaneena tälläiset koneet olivat melko hankalia, mutta uskon, että vain harjoittelemalla oppii. Koulun navetan seinät ja oven pielet ovat hyvä todiste siitä, että joku muukin on avanut siellä ensimmäistä kertaa moisella vempeleellä :)