Viikko 38 on mennyt aikalailla painiessa ammattietiikka-kysymysten parissa. Jo muksusta asti eläinten oikeudet ja eläinten hyvinvointi on ollut tärkeää ja jopa tärkeämpää kuin omat tarpeet. Aloitimme muutama viikko sitten suunnittelemaan citykanaloiden pienoismalleja ja jo siinä törmäsin tähän eettisyyteen. Tuntuu, että kun ollaan vastuussa eläimistä, viattomista olennoista niin liikaa ei voida painottaa etikkaa tässä asiassa. Joskus vaan tuntuu että ihmisiä ei kiinnosta se eettisyys, vaikka siitä lähtee eläimen paras mahdollinen hoito.

Nyt on tosiaan tullut muotiin tai trendiksi rakennuttaa citykanala kaupunkiin omakotitalojen pihalle. Ehkä ihmisten kiireellinen elämäntapa ja kaupunkilaistuminen ajaa tälläisiin tekoihin: halutaan edes jotain joka muistuttaa maaseudusta ja maaseudun rauhasta. Samalla voidaan toteuttaa onnellisten kanojen ja luomun periaatteita. Meilllä alkoi citykanalan pienoismallin suunnittellu siitä, että hankittiin tietoa mitä ne kanat tarvitsevat jotta ne voisivat elää kaupungissa omakotitalon pihassa. Paljonko ne tarvitsevat tilaa ja millaisessa tilassa niiden on hyvä asustaa. Jo EU:n direktiivien mukainen kanan häkin koko ja tilan tarve mietityttää. Aikuisia kanoja tai kukkoja suositellaan maatiaiskanalaan 4 - 5 kpl / m² (tuotantokanaloissa jopa 9 kpl / m²). Kasvatuskaudella on eläintiheys korkeampi, 10 – 20 kpl / m² iästä riippuen. Kanoilla (niinkuin kaikilla muillakin eläimillä) on kovin tärkeää päästä toteuttamaan luontaisia aistejaan ja toimintojaan jotta olisi onnellinen ja munisi paljon munia. Tietenkin kaikki säädökset on tarkkaan mietitty ja todettu hyviksi (jollain tapaa), mutta silti en voi olla miettimättä näitä asioita. Ja onko kanan parempi olla tälläisessä citykanalassa, kuin isossa lattiakanalassa tai häkkikanalassa? Ja onko oikein pitää vain kesäkanalaa, ja laittaa syksyllä kanat pataan?

Citykanalan pienoismalli valmistui lauantain syysmarkkinoilla nähtäväksi. Oli tarkoitus valistaa ihmisiä ja jakaa lehtisiä siitä kuinka oikea oppinen citykanala tehdään. Kun näitä kanaloita tullaan tekemään, parempi on ihmisille antaa tietoa, jotta mahdollisimman moni kana ja kukko saisi elää onnellista cityelämää. Samalla ihmiset saivat hieman mietittävää, että onko kanalan pitäminen järkevää ja muistuttaa elävien olentojen huolehtimisen vastuusta.

Pienoismalli valmistui ryhmätyönä vanerista ja erilaisista pikkunippeleistä. Lopputuloksesta tuli yllättävän hyvä! :) Taas muistui mieleen kuinka sitä porakonetta ja sirkkeliä käytetään. Markkinat olivat muutenkin oikein onnistuneet. Meillä oli monenmoista yritystä esillä ja erilaisia herkkuja makkarasta luomutattarijauhoihin. Itse olin suurimman osan ajasta opettamassa lehmän lypsämistä kumiutareilla ja pitämässä kasvien tunnistus-pistettä. Ihmisillä on kyllä Suomen luonnon peruskasvit aika hyvin hallussa :D

Koulun kanalaa siivotessa ja kanoja ruokkiessa jollain tapaa ihastuin kanoihin ja haluaisin ehdottomasti joskus omalle pihalle kanoja. Joku niissä viehättää vaikkei niitä pidetä kovinkaan fiksuina eläiminä. Kun tein kaikkeni jotta kanoilla ja kukoilla olisi hyvä olla, hyvällä omallatunnolla hain munat pesistä ja tein illalla munakkaan, ja hyvältä maistui.

 

.....ja palataanpas siihen etiikkaan taas takaisin...

Etiikka on tullut esille vahvasti tuotantopuolen eläinten kanssa työskennellessä ja nyt ensimmäisellä pieneläin tunnilla aihetta mietittiin kanssa kovasti. Tuntuu kovin pahalta seurata niin pieniä kuin isojakin eläimiä jos ne on sairaita tai muuten olot eivät ole hyvät. Kuinka kauan eläimen elossa pito särkylääkkeiden avulla ja pakkosyötöllä on oikein? Millon on se hetki kun on parempi päästää eläin kivuistaan? Ja missä menee geenimutaatioiden rajat?

Itse ajattelen aina omia koiriani ja sitä millaiset oltavat niillä on: olenko paras mahdollinen omistaja niille, ja olenko varmasti hyvä laumanjohtaja, jotta koirat voisivat toteuttaa omia luonnollisia viettejään? Onko koirilla hyvät oltavat asunnossani ja saavatko ne kaiken tarpeellisen jotta elämä olisi mahdollisimman hyvää ja luonnollista? Tämmöinen ajattelu ajaa monesti koko konkkaronkan parin tunnin lenkille keskelle metsää, jossa koirat saavat nauttia ja juosta vapaana sen sijaan että kiertäisin vaan lähikupan nurkat, tuli taivaalta sitten auringonpaistetta tai koripallon kokoisia rakeita. Tiedän vastuuni omistajana, että jos ja kun saksanpaimenkoiraltani lonkat pettävät, teen kaikkeni jotta eläimen elämä olisi mahdollisimman kivutonta ja luonnollista. Joskus paras vaihtoehto on lopettaa kivut kokonaan. Tämä kuuluu vastuullisen omistajan ja eläintenhoitajan arkeen, ja sen kanssa on elettävä. Niin kauan kuitenkin kun eläin elää siinä omaa elämäänsä, niin kauan haluan olla varmistamassa että se elämä olisi mahdollisimman hyvää.

Todistin tässä muutama päivä sitten lampaan karitsoimista. Olisin halunnut olla mukana enemmänkin, mutta tällä kertaa katselin sivusta tätä toimitusta. Kolme karitsaa oli tulossa maailmaan, joista kaksi selvisi ja yksi kuoli samantien hapen puutteeseen. Tuntuu pahalta nähdä tällaista, mutta tosiaan, se kuuluu elämään ja tähän alaan, ja sitä täytyy työstää jotta osaisin tälläiset tilanteet kohdata oikealla tavalla. Aina tulisi miettiä eläimen alkuperää ja sitä mikä on mahdollisimman lähellä luonnollista tilaa. Luonnossa ei heikot pärjää. Kahdesta karitsasta tuli aivan mahtavia pikku vipeltäjiä, joiden tulevaisuudesta ei vielä tietoa. Mutta niin kauan kuin ne koululla on, yritän tehdä niiden elämästä mahdollisimman hyvää. <3